tiistai 2. joulukuuta 2014

JOULUKUUN JÄSEN: HANNA-LEENA PARTANEN


Hanna-Leena ja Evano-koira Manillan
työhuoneella.
Taivalkoskelta kotoisin oleva kuvataiteilija Hanna-Leena Partanen (s. 1984) piti jo lapsena piirtämisestä ja tarinoiden tekemisestä. Myöhemmin Partanen kävi taidepainotteista lukiota Oulussa ja haaveili graafisen suunnittelun opinnoista.

”Ajattelin silloin, että graafisen suunnittelijan työ voisi olla toimeentulon kannalta järkevämpi vaihtoehto kuin vapaan kuvataiteilijan työ. Taistelin asian kanssa pitkään ja ajattelin, etten pärjäisi kuvataiteilijana. Sittemmin olen todennut, että minulle vapaa ilmaisu on oikeastaan helpompaa kuin vaikkapa logojen suunnittelu asiakkaille olisi”, Partanen sanoo.

Partanen ei lukion jälkeen päässyt opiskelemaan graafista suunnittelua, minkä vuoksi hän meni Limingan taidekouluun harjoittelemaan eri tekniikoita. Limingassa Partanen alkoi vakavissaan harkita kuvataiteilijan ammattia, ja vuonna 2006 hän aloitti opinnot Turun Taideakatemiassa.

”On hyvä, jos kuvataideopiskelijaksi pyrkivällä on realistiset odotukset jo hakuvaiheessa. Kuvataiteilijan työ on hyvin itsenäistä ja vaihtelevaa. Onneksi Taideakatemiassa kannustetaan ottamaan itse selvää kuvataiteilijan työhön liittyvistä asioista ja löytämään oma tapa selvitä”, Partanen kertoo.

Partanen valmistui Taideakatemiasta vuonna 2010 taidemaalariksi.

”Olen siirtynyt takaisin vesiväreihin, joilla aloitin maalaamisen yläasteikäisenä. Jo silloin vesiväreillä maalaaminen tuntui hyvältä. Akryylimaaleja kokeilin ensimmäisen kerran lukiossa, mutta niillä maalaaminen ei tullut helposti. Limingassa ja Taideakatemiassa akryylimaaleilla ja öljyväreillä maalaamista harjoiteltiin paljon, mutta vesiväreillä maalaaminen vain tuntuu omalta jutulta. Lisäksi yhdistän teoksiini usein piirtämistä ja olen kiinnostunut installaatioiden ja seinämaalauksien tekemisestä”, Partanen kertoo.

Partanen maalaa esittäviä teoksia, joissa hän yhdistää sattumanvaraisempaa ja tarkkaa jälkeä toisiinsa. Teosten aiheet ovat usein hyvin henkilökohtaisia.

”Jos aihe on liian henkilökohtainen, saatan piilottaa sen nimeämällä teoksen jollakin yleisellä tasolla. Toisaalta henkilökohtaiset kokemukseni saattavat myös olla yleismaailmallisia – sellaisia, joihin muutkin voivat samaistua. Teoksissani on useimmiten kuvattuna ihminen, mutta maalaan myös maisemia, tunnelmia ja erilaisia tilanteita. Tarkkailen omia fiiliksiäni ja tunnereaktioitani, ja tutkin ihmisenä olemista. Myös melankolia ja outous ovat avainsanoja tuotantooni”, Partanen kertoo.

Partanen teki kouluaikoinaan paljon omakuvia, ja hän myös käsitteli lopputyössään omakuvia ja omaelämäkerrallista taidetta. Vuonna 2013 Turun Taiteilijaseuran 89. vuosinäyttelyssäkin esillä ollut Partasen teos Säälinkalastelija oli taiteilijan omakuva.

”Kun teen omakuvan, yleisö tietää sen liittyvän minuun itseeni, jolloin pistän itseni alttiiksi ja asetan minulle kipeät ja henkilökohtaiset asiat muiden tarkasteltaviksi. Säälinkalasteleminen on halveksuttava piirre ihmisessä, joten sen käsitteleminen omakuvassa oli vaikeaa. Lopputuloksesta tulikin hieman naurettava: säälinkalastelija ei pelkästään ryve tunteissaan, vaan vilkuilee sormiensa välistä, koska saa huomiota osakseen”, Partanen hymyilee.

Partanen on pohtinut paljon ihmisten suhtautumista nykytaiteeseen.

”Joskus harmistun, kun kuulen ihmisten sanovan, etteivät he tiedä taiteesta mitään. Mielestäni ihminen voi vain tykätä taideteoksesta, eikä siinä tarvitse olla mitään sen kummempaa mystiikkaa. Aivan kuten musiikkiakin voi kuunnella niin, että vain pitää kuulemastaan ja sivuuttaa sanoituksissa piilevän sanoman. Varsinkin nuoret aikuiset ovat usein todella taitavia tekemään tulkintoja ja nauttimaan massaviihdemuodoista – ei kuvataiteen tulkinta ole sen vaikeampaa”, Partanen sanoo.

Partanen työskentelee jaetussa työhuonetilassa Turun Manillassa.

”Haluaisin tulevaisuudessa käydä työhuoneella useammin. Välillä koen oloni levottomaksi, koska en ole mielestäni päässyt taiteen tekemisessä vielä oikein kunnolla vauhtiin. Taiteilijan työ on todella haastavaa, koska selkeää tavoitetta, kuten teosten myyminen, ei ole. Pitää olla todella kurinalainen ja tottua itsensä kyseenalaistamiseen”, Partanen toteaa.

Partasella on paljon tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuutta varten.

”Toivon, että voisin tulevaisuudessa haastaa ja kehittää itseäni. Olisi hienoa pitää näyttelyitä muuallakin kuin Turussa ja ylipäätään saada rytmiä työntekoon: kävisin työhuoneella säännöllisesti, laatisin hakemuksia ja varaisin aikaa taiteeni aiheiden miettimiselle. Haaveilen myös isompien tarinoiden kertomisesta ja teossarjojen kokoamisesta”, Partanen luettelee.

Haastattelun teon jälkeen Partanen on liittynyt Turun Taiteilijaseuran hallitukseen, osallistunut seuran 90. vuosinäyttelyyn, tehnyt julistekuvituksia metallifestarille ja maalannut tilaustyönä muotokuvan Turun yliopistossa työskentelevästä professorista.

”Lisäksi olen työstänyt omia töitä. Vesivärin tilalle olen nyt ujuttamassa taas akryylia, mutta tarkoituksenani maalata tosi vetisellä tyylillä sitäkin”, Partanen kertoo.

Taiteilijan teoksia Turun Taidelainaamossa.

Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Hanna-Leena Partanen

Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti