Vuonna 1924 perustettu Turun Taiteilijaseura ry viettää tänä vuonna 90-vuotisjuhlavuottaan. Blogissa seurataan vuoden 2014 juhlanäyttelyitä ja tapahtumia.
torstai 18. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS
90-vuotisjuhlavuotemme lähenee loppuaan. Vuoden tapahtumista päällimmäiseksi mieleeni jäi ehdottomasti Virtaa! -näyttely, joka on saanut paljon hyvää palautetta niin kävijöiltä, jäsentaiteilijoiltamme kuin lehdistöltäkin. Näyttelykokonaisuuden näki yhteeensä 600 ihmistä Turussa ja Oulussa. Kesän alussa loimme yhteyksiä myös Yrjö Liipolan Taidemuseoon pitämällä siellä kesänäyttelyn. Perinteikäs vuosinäyttelymme Vanhalla Suurtorilla keräsi ennätysmäärän kävijöitä ja iltojen pimentyessä Fluxations 2014 -tapahtuman videoteokset ilahduttivat turkulaisia Turun pääkirjaston sisäpihalla.
Olemme saaneet hyvää palautetta myös kuukausittain julkaistuista jäsenesittelyistä. Mielenkiintoisten haastattelujen välityksellä olemme voineet eläytyä erilaisten taiteilijoiden elämänvaiheisiin ja taiteen tekemisen lähtökohtiin. Mietimme parhaillaan uusia tapoja toteuttaa haastatteluja myös tulevaisuudessa. Vuoden haastattelut ovat luettavissa täällä blogissa ja Turun Taiteilijaseuran nettisivuilla.
Vuoden kuluessa hallitus on käsitellyt paljon haasteellisia asioita, kuten muun muassa tukirahoitusten pienenemistä ja taiteilijoiden hyvinvointia. Ensi vuonna yhdistyksen toiminnan painopisteitä ovat jäsentemme yhteisöllisyyden lisääminen ja verkostoitumisen edistäminen matkojen ja tapahtumien muodossa. Prosenttiperiaatteelle etsimme parhaita toteutumiskeinoja ja yritämme näin lisätä taiteilijoiden työllistymistä omalla alallaan.
Juhlavuosiblogimme on dokumentoinut juhlavuoden ohjelmaa, sen tähtihetkiä ja toimintaa kulissien takana. Blogimme hiljenee tältä erää vuoden vaihteessa. Vuoden alusta alamme kuitenkin dokumentoida toimintaamme uudella tavalla, josta vinkkaamme myös täällä.
LOPUKSI VIELÄ SUURKIITOS KAIKILLE JUHLAVUOTTAMME RAKENTANEILLE TAITEILIJOILLE, TYÖNTEKIJÖILLE JA YHTEISTYÖKUMPPANEILLE!
Sini-Meri Hedberg
Puheenjohtaja
perjantai 12. joulukuuta 2014
JÄSENTEN PIKKUJOULUT JA JUHLAVUODEN PÄÄTTÄJÄISET
Turun Taiteilijaseuran jäsenet viettivät pikkujouluja ja juhlavuoden päättäjäisiä Barker-teatterilla. Illan aikana Pyramidit viihdyttivät vieraita jazzilla.
maanantai 8. joulukuuta 2014
TURUN TAITEILIJASEURAN KIRJALLISEN RYHMÄN JA KANSALLISEN KIRJAKAUPAN MATINEA 8.12.1940
Turun Taiteilijaseuran kirjallisen ryhmän ja Kansallisen kirjakaupan tasan 74 vuotta sitten, 8.12.1940 järjestämässä matineassa luettiin suomalaista kirjallisuutta ja yhdistyksen järjestämän runokilpailun satoa sekä kuunneltiin musiikkiesityksiä. Matinean ohjelmalehti löytyi Kansallisen kirjakaupan arkistosta.
tiistai 2. joulukuuta 2014
JOULUKUUN JÄSEN: HANNA-LEENA PARTANEN
 |
| Hanna-Leena ja Evano-koira Manillan työhuoneella. |
”Ajattelin silloin, että graafisen suunnittelijan työ voisi olla toimeentulon kannalta järkevämpi vaihtoehto kuin vapaan kuvataiteilijan työ. Taistelin asian kanssa pitkään ja ajattelin, etten pärjäisi kuvataiteilijana. Sittemmin olen todennut, että minulle vapaa ilmaisu on oikeastaan helpompaa kuin vaikkapa logojen suunnittelu asiakkaille olisi”, Partanen sanoo.
Partanen ei lukion jälkeen päässyt opiskelemaan graafista suunnittelua, minkä vuoksi hän meni Limingan taidekouluun harjoittelemaan eri tekniikoita. Limingassa Partanen alkoi vakavissaan harkita kuvataiteilijan ammattia, ja vuonna 2006 hän aloitti opinnot Turun Taideakatemiassa.
”On hyvä, jos kuvataideopiskelijaksi pyrkivällä on realistiset odotukset jo hakuvaiheessa. Kuvataiteilijan työ on hyvin itsenäistä ja vaihtelevaa. Onneksi Taideakatemiassa kannustetaan ottamaan itse selvää kuvataiteilijan työhön liittyvistä asioista ja löytämään oma tapa selvitä”, Partanen kertoo.
Partanen valmistui Taideakatemiasta vuonna 2010 taidemaalariksi.
”Olen siirtynyt takaisin vesiväreihin, joilla aloitin maalaamisen yläasteikäisenä. Jo silloin vesiväreillä maalaaminen tuntui hyvältä. Akryylimaaleja kokeilin ensimmäisen kerran lukiossa, mutta niillä maalaaminen ei tullut helposti. Limingassa ja Taideakatemiassa akryylimaaleilla ja öljyväreillä maalaamista harjoiteltiin paljon, mutta vesiväreillä maalaaminen vain tuntuu omalta jutulta. Lisäksi yhdistän teoksiini usein piirtämistä ja olen kiinnostunut installaatioiden ja seinämaalauksien tekemisestä”, Partanen kertoo.
Partanen maalaa esittäviä teoksia, joissa hän yhdistää sattumanvaraisempaa ja tarkkaa jälkeä toisiinsa. Teosten aiheet ovat usein hyvin henkilökohtaisia.
”Jos aihe on liian henkilökohtainen, saatan piilottaa sen nimeämällä teoksen jollakin yleisellä tasolla. Toisaalta henkilökohtaiset kokemukseni saattavat myös olla yleismaailmallisia – sellaisia, joihin muutkin voivat samaistua. Teoksissani on useimmiten kuvattuna ihminen, mutta maalaan myös maisemia, tunnelmia ja erilaisia tilanteita. Tarkkailen omia fiiliksiäni ja tunnereaktioitani, ja tutkin ihmisenä olemista. Myös melankolia ja outous ovat avainsanoja tuotantooni”, Partanen kertoo.
Partanen teki kouluaikoinaan paljon omakuvia, ja hän myös käsitteli lopputyössään omakuvia ja omaelämäkerrallista taidetta. Vuonna 2013 Turun Taiteilijaseuran 89. vuosinäyttelyssäkin esillä ollut Partasen teos Säälinkalastelija oli taiteilijan omakuva.
”Kun teen omakuvan, yleisö tietää sen liittyvän minuun itseeni, jolloin pistän itseni alttiiksi ja asetan minulle kipeät ja henkilökohtaiset asiat muiden tarkasteltaviksi. Säälinkalasteleminen on halveksuttava piirre ihmisessä, joten sen käsitteleminen omakuvassa oli vaikeaa. Lopputuloksesta tulikin hieman naurettava: säälinkalastelija ei pelkästään ryve tunteissaan, vaan vilkuilee sormiensa välistä, koska saa huomiota osakseen”, Partanen hymyilee.
Partanen on pohtinut paljon ihmisten suhtautumista nykytaiteeseen.
”Joskus harmistun, kun kuulen ihmisten sanovan, etteivät he tiedä taiteesta mitään. Mielestäni ihminen voi vain tykätä taideteoksesta, eikä siinä tarvitse olla mitään sen kummempaa mystiikkaa. Aivan kuten musiikkiakin voi kuunnella niin, että vain pitää kuulemastaan ja sivuuttaa sanoituksissa piilevän sanoman. Varsinkin nuoret aikuiset ovat usein todella taitavia tekemään tulkintoja ja nauttimaan massaviihdemuodoista – ei kuvataiteen tulkinta ole sen vaikeampaa”, Partanen sanoo.
Partanen työskentelee jaetussa työhuonetilassa Turun Manillassa.
”Haluaisin tulevaisuudessa käydä työhuoneella useammin. Välillä koen oloni levottomaksi, koska en ole mielestäni päässyt taiteen tekemisessä vielä oikein kunnolla vauhtiin. Taiteilijan työ on todella haastavaa, koska selkeää tavoitetta, kuten teosten myyminen, ei ole. Pitää olla todella kurinalainen ja tottua itsensä kyseenalaistamiseen”, Partanen toteaa.
Partasella on paljon tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuutta varten.
”Toivon, että voisin tulevaisuudessa haastaa ja kehittää itseäni. Olisi hienoa pitää näyttelyitä muuallakin kuin Turussa ja ylipäätään saada rytmiä työntekoon: kävisin työhuoneella säännöllisesti, laatisin hakemuksia ja varaisin aikaa taiteeni aiheiden miettimiselle. Haaveilen myös isompien tarinoiden kertomisesta ja teossarjojen kokoamisesta”, Partanen luettelee.
Haastattelun teon jälkeen Partanen on liittynyt Turun Taiteilijaseuran hallitukseen, osallistunut seuran 90. vuosinäyttelyyn, tehnyt julistekuvituksia metallifestarille ja maalannut tilaustyönä muotokuvan Turun yliopistossa työskentelevästä professorista.
”Lisäksi olen työstänyt omia töitä. Vesivärin tilalle olen nyt ujuttamassa taas akryylia, mutta tarkoituksenani maalata tosi vetisellä tyylillä sitäkin”, Partanen kertoo.
Taiteilijan teoksia Turun Taidelainaamossa.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Hanna-Leena Partanen
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
maanantai 10. marraskuuta 2014
FLUXATIONS 2014
Fluxations 2014 -videotaidetapahtuman avajaisia vietettiin perjantaina 7.11. Turun pääkirjaston sisäpihalla. Videoteokset ovat nähtävissä iltaisin aina 23.11. asti.
Humakin opiskelijat tekevät opinnäytetyötä Fluxations-teosten kokemuksellisuudesta ja niiden suhteesta sijoituspaikkaansa. Vastaa kyselyyn täällä ja voita videotaiteeseen liittyvä palkinto!
Humakin opiskelijat tekevät opinnäytetyötä Fluxations-teosten kokemuksellisuudesta ja niiden suhteesta sijoituspaikkaansa. Vastaa kyselyyn täällä ja voita videotaiteeseen liittyvä palkinto!
 |
| Heini Aho: Gravity Monster |
 |
| Lotta-Pia Kallio: Building a Sacred Tree |
 |
| Kati Rapia & Kimmo Ylönen: Puu |
torstai 6. marraskuuta 2014
MARRASKUUN JÄSEN: TONJA GOLDBLATT
”Ei tämä silti mitenkään helppoa tai automaattinen ammatinvalinta ollut. Piirtäminen ja tekeminen kulkivat mukana aina, mutta tein vuosia ihan muuta, ennen kuin päädyin hakemaan Taideakatemiaan 25-vuotiaana”, Goldblatt kertoo.
Lukion jälkeen Goldblatt teki pari vuotta kieliopintoja Joensuun yliopistossa, hankki Joensuun ammatti-instituutista kuvankäsittelytutkinnon ja suoritti grafiikan- ja taideopintoja vaihto-oppilaana Puolassa.
”Olin hakenut heti lukion jälkeen kirkasotsaisena ylioppilaana Helsingin Kuvataideakatemiaan, mutta en tietenkään päässyt sisään – mikä on jälkeenpäin ajatellen hyvä, sillä olen aika varma, että sain taidekoulutuksesta huomattavasti enemmän irti vähän vanhempana”, Goldblatt toteaa.
Taideakatemiassa Goldblatt valitsi toisena opiskeluvuotenaan taidegrafiikan linjan.
”Mielestäni taiteilijoiden jaottelu heidän käyttämiensä tekniikoiden mukaan ei ole mielekästä. Korostin jo koulussa olevani ensisijaisesti kuvataiteilija ja vasta sen jälkeen taidegraafikko, ja olen samaa mieltä yhä. Grafiikka on kuitenkin yksi käyttämistäni tekniikoista, enkä halua mitenkään vähätellä sitä. Grafiikka elää ja voi hyvin, ja mielestäni yleisö on myös kiitettävän kiinnostunut siitä”, Goldblatt sanoo.
Vuonna 2004 taideopiskelija Goldblatt pääsi harjoitteluun grafiikanpajalle New Yorkiin.
”Olin Lower East Side Printshopissa palkattomana harjoittelijana kuuden viikon ajan. Harjoittelujakso oli hauska kokemus, ja grafiikanpajalla oli myös muita harjoittelijoita, joihin pääsin tutustumaan”, Goldblatt muistelee.
Goldblatt valmistui Taideakatemiasta vuonna 2006, ja jo samana vuonna hänet valittiin Turun Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi. Taiteilijaseura on sittemmin tullut hänelle monella tavalla tutuksi.
”Päädyin Taiteilijaseuran hallitukseen 2008, mikä oli minulle taiteilijana äärimmäisen hyödyllistä. Kehottaisinkin vastavalmistuneita taiteilijoita liittymään johonkin taiteilijaseuraan heti valmistumisensa jälkeen. Seurojen toiminnan kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja taidekenttään, ja tulemalla mukaan hallitustyöhön se on vielä helpompaa”, Goldblatt neuvoo.
Goldblatt oli Turun Taiteilijaseuran hallituksen jäsen vuosina 2008–2011, ja haastattelun teon jälkeen hän on jälleen liittynyt hallitukseen. Goldblatt on työskennellyt myös Taiteilijaseuran Flux Aura 2011 -ympäristötaideprojektin sihteerinä.
”Galleria Å avattiin Kaskenmäkeen vuonna 2010, ja olin Å:n ensimmäinen galleriasihteeri. Silloin Riitta Liede toimi seuran hallituksen puheenjohtajana, ja hänen aikanaan Taiteilijaseuran ja gallerian toiminta muuttui ammattimaisemmaksi. Aiemmin asioita hoidettiin enemmän talkoohengellä”, Goldblatt muistelee.
Goldblatt ja Lower East Side Printshopin toinen harjoittelija Chris painavat serigrafialla pajan T-paitoja.
Goldblattin mielestä Turussa on elävä taidekenttä.
”Taideakatemiasta valmistuu uutta väkeä kentälle koko ajan, sekin varmasti vaikuttaa asiaan. Se saa myös täällä aikaan kovempaa kilpailua kuin jossain muualla ehkä olisi, mutta en näkisi että taiteilijoiden koulutusta tulisi vähentää. Turusta puhutaan usein taide- ja kulttuurivastaisena kaupunkina, kun taiteeseen ei laiteta tarpeeksi rahaa, mutta ei kai sitä rahaa ole tällä hetkellä mihinkään muuhunkaan. Taiteilijoiden työhuonetilanne Turussa on onneksi parantunut hiukan muutaman vuoden takaisesta”, Goldblatt sanoo.
Goldblattilla on työhuone kotonaan, ja sen lisäksi hän työskentelee Turun Taidegraafikot ry:n yhteisellä grafiikan työhuoneella Turun Barkerin ateljeilla.
”Jaettu työhuone sopii minulle. Yhteisö on minulle tärkeä, ja on kiva nähdä ihmisiä työhuoneella. Saa siellä aina kuitenkin työrauhan tarvittaessa, vaikka meitä onkin joku kymmenen aktiivikäyttäjää tällä hetkellä”, Goldblatt sanoo.
”Työskentelen teosteni parissa yhteistyöhuoneella usein aamupäivisin. Siinä missä jaetulla työhuoneella täytyy aina siivota omat jälkensä työskentelyn jälkeen, vallitsee kotityöhuoneellani usein kaaos, kun tavarat voi jättää niille sijoilleen odottamaan työn jatkamista seuraavana päivänä. Molemmissa on siis puolensa”, Goldblatt kertoo.
Parina päivänä viikossa Goldblatt työskentelee Turun Taidegraafikoiden ylläpitämässä Galleria Joellassa. Satunnaisesti hän tekee myös käännöstöitä, toimii mallina maalaus- ja piirustuskursseilla sekä opettaa grafiikkaa.
”Tyypillistä työviikkoa tai -päivää minulla ei ole, elämäni on aika epäsäännöllistä”, Goldblatt toteaa.
Goldblatt tekee grafiikkaa klassisilla menetelmillä. Lisäksi hän on tehnyt piirustuksia sekä esinekoosteita naiseudesta ja tyttöydestä. Tekniikat vaihtuvat teosten aiheiden mukaan.
”Tällä hetkellä tekniikkani on piirustus ja grafiikka paperille”, Goldblatt sanoo. Viimeisen kymmenen vuoden ajan Goldblatt on myös kaivertanut lasille. Vuonna 2010 hän teki Herbaario-nimisen julkisen teossarjan turkulaisen Topeliuksen ala- ja yläasteen ikkunalaseihin.
”Koulu on biologiapainotteinen, joten tein sinne kasviaiheisia teoksia, ja ala-asteen teoksissa on yhtenä teemana myös ystävyys. Ala-asteen ulko-oven vieressä oleviin ikkunoihin kaiversin yhden suomalainen kasvin jokaiseen, ja samalla niistä tuli ikään kuin neljä vuodenaikaa: Kun sisällä on valot päällä, ulospäin näkyvät kevättä kuvastava kielo ja talvea kuvastava kuusi. Kun taas ulkona on valoisaa, sisälle päin näkyvät valoa vasten kesää merkitsevä voikukka ja syksyä kuvaava ahomansikka. Kuvat on kaiverrettu maitolasilevylle, ja kaiverrusuraan sekä levylle on hierretty väriä. Sitten levy on kiinnitetty ikkunaan”, Goldblatt kertoo.
Monet Goldblattin teoksista liittyvät kuva-aiheiltaan luontoon. Esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Goldblattin maalaamien sudenkorentojen peittämä HejHylje!-veistos oli esillä Turun Vähätorilla.
”Olen hidas tekijä. Tykkään kypsytellä asioita rauhassa, ja teen yhteen teemaan liittyviä teoksia pitkään. Minulle tärkeitä teemoja viime vuosina ovat olleet hauraus ja katoavaisuus sekä muistot ja erityisesti unohtaminen ja häviäminen. Olen esimerkiksi pohtinut paljon muistamista; sitä, että jos jotain kirjoittaa ylös, se muodostuu ajan kanssa viralliseksi totuudeksi, mutta jos siitä ei ole dokumenttia, se unohtuu. Lopulta tietysti ajan kanssa kaikki unohtuu, myös dokumentoidut asiat, ja jäljelle jää vain muistiinpanoja, joita kukaan ei enää osaa tulkita. Mutta asioiden tai ihmisten unohtuminen ei ole mielestäni niinkään kamalaa, se on väistämätöntä ja osa elämää – niin se vain menee”, Goldblatt pohtii.
Vuonna 2007 Goldblatt oikean silmän näkö hävisi vähitellen puoleksi vuodeksi, ennen kuin lääkärit totesivat Goldblattin sairastavan MS-tautia. Näkö palautui ennalleen loppuvuoden aikana lääkityksen myötä, mutta näönmenetyksen kokemus jätti jälkensä Goldblattin taiteelliseen tuotantoon.”En ajatellut sitä silloin niin, mutta totta kai se on vaikuttanut asiaan. Hauraus ja katoavaisuus olivat entistä enemmän läsnä teosteni teemoissa sen jälkeen, kun sain MS-diagnoosin ja menetin näköni väliaikaisesti. Lisäksi mummini kuoli muutama vuosi sen jälkeen, ja sen myötä päädyin miettimään muistamista, sitä mitä kaikkea ihmisen mukana häviää hänen kuollessaan”, Goldblatt kertoo.
Vuonna 2012 Goldblattilla oli Galleria Å:ssa näyttely Kaikki me unohdumme. Näyttelyssä esillä olleiden teosten tekovaiheessa hän pohti sitä, mitkä asiat jäävät mieleen ja miksi. Prosessi oli raskas, ja näyttelyn jälkeen Goldblatt päätti, että unohtumisen teema oli käsitelty vähäksi aikaa loppuun ja että oli aika siirtyä uuden teeman ääreen. Sittemmin Goldblatt on tehnyt abstrakteja monotypiasarjoja, joissa hän on muun muassa tutkinut värien käyttäytymistä.
”Koen ajattelevani teoksiani usein liikaakin. Tuoreessa tuotannossani ei kuitenkaan ole nyt sitä käsitteellistä monikerroksisuutta, jota pohdin aiemmin paljon”, Goldblatt sanoo.
Haastatteluhetkellä Goldblatt valmisteli syksyn ja kevään yksityis- ja yhteisnäyttelyitään.
”Teen tällä hetkellä pääasiassa pienikokoisia, ei-esittäviä teoksia. Olen kiinnostunut siitä, miten pieni teos voi pitää sisällään kokonaisen äärettömyyden. Teen hienovaraisia ja aineettomia muotoja, joiden voi ajatella kuvaavan revontulia, savua tai muita olentoja”, Goldblatt kertoo.
Goldblattin teoksia oli esillä vuoden 2013 lopusta tämän vuoden alkuun Turun Taidegraafikoiden 80-vuotisjuhlanäyttelyssä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Näyttelyä varten Goldblatt teki monotypiaa ja kuivaneulaa yhdistäviä teoksia.
”Nämä teokset pelaavat koolla: 5 x 5 cm kokoisessa teoksessa syvyys tulee paremmin ilmi ja jokainen pienikin täplä on merkittävä. Teokseni ovat pieniä, koska se riittää. Ei taiteen tarvitse aina olla suurikokoista ollakseen merkityksellistä”, Goldblatt toteaa.
Tonja Goldblattin näyttely Särkyvää Galleria Joellassa 4.12.2014–4.1.2015. Avajaiset keskiviikkona 3.12. klo 18 alkaen.
Taiteilijan kotisivut.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Enni Niemelä ja Anne Vatén
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
maanantai 3. marraskuuta 2014
AVAJAISTEN VIIKKO
Alkaneella viikolla Turun Taiteilijaseura juhlii kolmia avajaisia.
Galleria Å:n yläkerrassa avautuu Viljami Heinosen näyttely Tarred and Feathered ja alakerrassa Jenny Suhosen näyttely Fresco lähtemisestä. Näyttelyt ovat avoinna yleisölle 7.–30.11.2014. Avajaisia vietetään torstaina 6.11. klo 18–20. Tervetuloa!
Perjantaina puolestaan juhlitaan Fluxations 2014 -videotaidetapahtuman avajaisia. Tänä vuonna videotaiteeseen keskittyvä tapahtuma koostuu kolmesta videoteoksesta, jotka projisoidaan Turun pääkirjaston sisäpihan seinään. Teokset on kuratoinut performanssin läänintaiteilija Leena Kela. Fluxations-tapahtuman avajaiset ovat perjantaina 7.11. klo 18 Turun pääkirjaston sisäpihalla. Taiteilijat kertovat teoksistaan ja lisäksi nähdään Leena Kelan performanssi. Avajaiset ovat osa pääkirjaston Kaamosyö-tapahtumaa, jolloin kirjasto on täynnä toimintaa.
Nähdään avajaisissa!
Galleria Å:n yläkerrassa avautuu Viljami Heinosen näyttely Tarred and Feathered ja alakerrassa Jenny Suhosen näyttely Fresco lähtemisestä. Näyttelyt ovat avoinna yleisölle 7.–30.11.2014. Avajaisia vietetään torstaina 6.11. klo 18–20. Tervetuloa!
Perjantaina puolestaan juhlitaan Fluxations 2014 -videotaidetapahtuman avajaisia. Tänä vuonna videotaiteeseen keskittyvä tapahtuma koostuu kolmesta videoteoksesta, jotka projisoidaan Turun pääkirjaston sisäpihan seinään. Teokset on kuratoinut performanssin läänintaiteilija Leena Kela. Fluxations-tapahtuman avajaiset ovat perjantaina 7.11. klo 18 Turun pääkirjaston sisäpihalla. Taiteilijat kertovat teoksistaan ja lisäksi nähdään Leena Kelan performanssi. Avajaiset ovat osa pääkirjaston Kaamosyö-tapahtumaa, jolloin kirjasto on täynnä toimintaa.
Nähdään avajaisissa!
torstai 16. lokakuuta 2014
TOIMINNAN SUUNNITTELUA
Turun Taiteilijaseuran hallitus kokoontui eilen hiomaan toimintasuunnitelmaa ja budjettia vuodelle 2015. Luvassa on monipuolista toimintaa sekä yhdistyksen jäsenille että seuran ulkopuolisille taiteilijoille. Kokouksessa yhdistys sai myös 200. jäsenensä. Onnittelut yhdistyksen uusille jäsenille!
Turun Taiteilijaseuran assistenttien Eveliinan ja Jennan harjoittelu tuli eilen päätökseensä. Haluamme kiittää Eveä ja Jennaa heidän työpanoksestaan ja toivottaa heille onnea uusiin haasteisiin!
Tutustu yhdistyksen jäsentaiteilijoihin täällä.
Turun Taiteilijaseuran assistenttien Eveliinan ja Jennan harjoittelu tuli eilen päätökseensä. Haluamme kiittää Eveä ja Jennaa heidän työpanoksestaan ja toivottaa heille onnea uusiin haasteisiin!
Tutustu yhdistyksen jäsentaiteilijoihin täällä.
perjantai 10. lokakuuta 2014
FLUXATIONS-TEOKSET ON JULKISTETTU!
Fluxations 2014 – virtauksia kaupungissa tuo videotaidetta kaupunkitilaan 7.–23.11.2014. Tänä vuonna videotaiteeseen keskittyvä tapahtuma koostuu kolmesta videoteoksesta, jotka projisoidaan Turun pääkirjaston sisäpihan seinään. Tapahtuman teokset kuratoi performanssin läänintaiteilija Leena Kela varsinaissuomalaisille taiteilijoille suunnatun haun perusteella.
Teokset ovat Heini Ahon Gravity Monster, Lotta-Pia Kallion Building a Sacred Tree ja Kati Rapian & Kimmo Ylösen Puu.
Tapahtuman avajaisia vietetään perjantaina 7.11. klo 18. Tervetuloa!
Tapahtuman avajaisia vietetään perjantaina 7.11. klo 18. Tervetuloa!
tiistai 7. lokakuuta 2014
LOKAKUUN JÄSEN: MINNA MAIJA LAPPALAINEN
Turkulainen kuvataiteilija Minna Maija Lappalainen (s. 1963) pääsi jo lapsena matkustelemaan ulkomaille ja tutustumaan vieraisiin kulttuureihin.
”Isä oli YK-miehiä, joten ollessani 7-vuotias asuimme kokonaisen vuoden Israelissa. Israelissa asuminen on varmasti vaikuttanut persoonaani ja kiinnostuksenkohteisiini. Sen lisäksi matkustin lapsena ja nuorena melko paljon: vanhempani laittoivat minut matkustamaan kesäisin milloin kenellekin tutun tutulle, jotta englannin kielen taitoni pysyisi yllä”, Lappalainen kertoo työhuoneellaan Turun Barkerilla.
Turkuun Lappalainen muutti 13-vuotiaana, ja lukioikäisenä hän alkoi harkita taiteilijan ammattia. Lappalainen opiskeli ensin Kankaanpään taidekoulussa, kunnes vuonna 1986 hän pääsi opiskelemaan Turun Piirustuskouluun.
”Kun opiskelin Piirustuskoulussa, siellä oli käymisvaihe meneillään. Opettajat vaihtuivat, eikä kukaan oikein ollut vastuussa mistään. Toiminta oli aika leväperäistä, kun taas nykyisin taideopiskelijoille tarjotaan paljon enemmän tietoa ja valmiuksia tulevaisuutta varten. Opiskeluaikanani tietoa piti hankkia itse”, Lappalainen muistelee.
Lappalainen valmistui Piirustuskoulun maalauslinjalta kuvataiteilijaksi vuonna 1989, ja jo seuraavana vuonna hän piti näyttelyn turkulaisessa Rantagalleriassa.
”En ole kuitenkaan keskittynyt Turkuun, vaan olen pitänyt näyttelyitä myös muualla Suomessa ja ulkomaillakin. Suomalaisten kaupunkien välillä on paljon eroja: jos pitää Helsingissä näyttelyn, voi saada myydyksi kahdeksan teosta, kun samasta näyttelystä Turussa voi ehkä saada yhden työn myytyä”, Lappalainen toteaa.
Taiteellisen työskentelynsä lisäksi Lappalainen on uransa aikana pyrkinyt kehittämään Turun kuvataidekenttää. Lappalainen esimerkiksi toimi turkulaisen taiteilijaseuran Arte ry:n puheenjohtajana vuosina 1997–1998 ja Varsinais-Suomen läänintaiteilijana vuosina 2002–2004. Hän on työskennellyt erityisesti turkulaisten taiteilijoiden työhuonetilanteen parantamiseksi ja prosenttiperiaatteen käyttöön ottamiseksi kaupungin julkisessa rakentamisessa.
”On mielenkiintoista, miten taiteilijoihin suhtaudutaan eri tavalla kuin vaikkapa arkkitehteihin. Kun taiteilijoilta tilataan teoksia julkiseen tilaan, saatetaan pelätä, että tuleekohan tilaan nyt jotain poliittista tai arveluttavaa. Luulen, että pelon taustalla on tietämättömyys: koulussa ei opeteta katsomaan kuvataidetta, mikä saa myös aikaan sen, että ihmiset eivät ole tottuneet käymään taidenäyttelyissä tai ostamaan nykytaidetta”, Lappalainen pohtii.
Lappalainen on tehnyt julkisia teoksia muun muassa Turun pääkirjastoon sekä turkulaiseen Luolavuoren kouluun. Lisäksi hän on organisoinut ja toteuttanut erilaisia taiteellisia yhteisprojekteja.
”Viihdyn omissa oloissani, joten en opiskeluaikana viettänyt paljoakaan aikaa isoissa kaveriporukoissa. Vasta 1990-luvun lopulla, ollessani Arten puheenjohtaja, aloin tehdä enemmän yhteisiä projekteja muiden ihmisten kanssa”, Lappalainen kertoo.
Lappalaisen mukaan yhteisprojektit eroavat paljon taiteilijan omasta taiteellisesta työskentelystä.
”En haluaisi tehdä pelkästään jompaakumpaa. En usko, että jaksaisin olla sosiaalinen koko ajan, joten on hyvä välillä keskittyä omaan työskentelyyn”, Lappalainen hymyilee.
”Taiteellisessa työskentelyssäni ei ole urani aikana tapahtunut dramaattisia muutoksia. Aluksi tein vain kaksiulotteisia töitä, kuten pastellimaalauksia ja tussipiirustuksia, mutta ensimmäisen Afrikan-matkan jälkeen aloin tehdä myös kolmiulotteisia teoksia, kuten installaatioita. Toisin kuin installaationi, kaksiulotteiset työni ovat hirvittävän henkilökohtaisia ja intiimejä. Niiden taustalla ei ole sellaista ajatusmaailmaa, jota voisin sanoin kuvailla”, Lappalainen kertoo.
Ekologisuus on yksi yhdistävä tekijä Lappalaisen tuotannossa.
”Ekologiset kysymykset näkyvät materiaalivaloinnoissani. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen on nykyisin yleistä taiteilijoille, mutta itse muistan miettineeni jo lapsena ekologisuutta”, Lappalainen sanoo.
Vuosina 2004–2013 Lappalainen koordinoi Turun Taiteilijaseuran ja dakarilaisen alueyhdistys Jasgin ylläpitämää kahdensuuntaista kulttuuri- ja kehitysprojektia, Taf taf -hanketta, jossa asukaslähtöisellä toiminnalla ja yhteistyössä eri alojen suomalaisammattilaisten kanssa rakennettiin pysyvää ja paikallisiin olosuhteisiin sovellettua infrastruktuuria köyhään Santhiaban lähiöön Senegalin pääkaupungissa Dakarissa.
”Taf taf oli aluksi hieman räpeltämistä, mutta realiteettien kohtaaminen helpotti lopulta työtä. Hankkeen kehitysyhteistyö toimi hyvin, ja projektit olivat onnistuneita ja monipuolisia. Esimerkiksi puhuimme paikallisille ekologisuudesta ja istutimme puita sekä veimme alueelle suomalaisia kätilöitä ja kouluihin uutta, humaanimpaa ajattelutapaa. Suomalaiset eivät kuitenkaan lähteneet Afrikkaan paasaamaan, vaan he toteuttivat projektinsa rennosti yhdessä paikallisten kanssa. Taf tafista ei myöskään muodostunut kenellekään tärkeilykanavaa: hankkeessa työskennelleet suomalaiset eivät asuneet hienolla aidatulla asuinalueella, kuten länsimaalaiset yleensä Afrikassa asuvat, vaan aika kämäisissä olosuhteissa. On todella harvinaista, että länsimaalaiset asuvat paikallisten keskellä Afrikassa”, Lappalainen kertoo.
Haastattelun teon jälkeen Turun Taiteilijaseura pyysi Minna Maija Lappalaista kunniajäsenekseen. Lappalainen on koordinoinut ansiokkaasti Turun Taiteilijaseuran Taf taf -hanketta vuosina 2004–2013 ja näin toiminnallaan edistänyt merkittävästi yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista.
Taiteilijan kotisivut
Teksti ja kuvat: Enni Niemelä
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
OLETKO TURUN TAITEILIJASEURAN FANI? RYHDY KANNATUSJÄSENEKSI!
Turun Taiteilijaseura perustettiin vuonna 1924 valvomaan jäsentensä etuja, edistämään kotimaista taidetta sekä välittämään taidetta yleisöille. Yhdistyksen kannatusjäsenenä tuet yhdistyksen toimintaa ja sen kehittämistä.
Turun Taiteilijaseuran kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö.
Mikä on Turun Taiteilijaseura?
Vuonna 1924 perustettu Turun Taiteilijaseura ry on Varsinais-Suomen alueen vanhin ammattikuvataiteilijoiden yhdistys. Vuoden 2014 lokakuussa taiteilijajäseniä on yhteensä 199. Yhdistyksen toiminnan painopisteitä ovat näyttelytoiminta, yleisötyö, taidelainaamotoiminta, jäsenten edunvalvonta sekä yhteistyö kulttuuri- ja taidetoimijoiden kanssa. Turun Taiteilijaseuran ylläpitämä Galleria Å sijaitsee Kaskenmäessä Turun keskustassa. Lisäksi yhdistys koordinoi muun muassa perinteistä vuosinäyttelyä, jäsenille avoimia näyttelyitä sekä muita tapahtumia.
Turun Taiteilijaseura edistää kuvataiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä ajaa jäsentensä etuja alueellisella tasolla. Yleisötyötä yhdistys tekee muun muassa julkaisemalla TurkuART-esitettä ja ylläpitämällä TurkuART.fi-sivustoa. Lisäksi näyttelyiden luonteesta riippuen niiden yhteydessä järjestetään taiteilijatapaamisia, työpajoja ja opastettuja kierroksia.
Turun Taiteilijaseuran toiminta on yleishyödyllistä ja voittoa tuottamatonta.
Mitä kannatusjäsen saa?
Turun Taiteilijaseuran kannatusjäsenenä tuet varsinaissuomalaista nykytaidetta. Vastineeksi tuesta kannatusjäsen saa 10 % alennuksen Galleria Å:n teosostoista, mahdollisuuden osallistua yhdistyksen järjestämille taidematkoille erikoishintaan, sähköiset kutsut näyttelyihin ja tapahtumiin, juhlavuoden kangaskassin sekä yhdistyksen 80-vuotishistoriikin.
Kannatusjäsenmaksumme ovat vuonna 2014 yksityishenkilöltä 50 €/vuosi ja yhteisöiltä 200 €/vuosi.
Turun Taiteilijaseuran kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö.
Mikä on Turun Taiteilijaseura?
Vuonna 1924 perustettu Turun Taiteilijaseura ry on Varsinais-Suomen alueen vanhin ammattikuvataiteilijoiden yhdistys. Vuoden 2014 lokakuussa taiteilijajäseniä on yhteensä 199. Yhdistyksen toiminnan painopisteitä ovat näyttelytoiminta, yleisötyö, taidelainaamotoiminta, jäsenten edunvalvonta sekä yhteistyö kulttuuri- ja taidetoimijoiden kanssa. Turun Taiteilijaseuran ylläpitämä Galleria Å sijaitsee Kaskenmäessä Turun keskustassa. Lisäksi yhdistys koordinoi muun muassa perinteistä vuosinäyttelyä, jäsenille avoimia näyttelyitä sekä muita tapahtumia.
Turun Taiteilijaseura edistää kuvataiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä ajaa jäsentensä etuja alueellisella tasolla. Yleisötyötä yhdistys tekee muun muassa julkaisemalla TurkuART-esitettä ja ylläpitämällä TurkuART.fi-sivustoa. Lisäksi näyttelyiden luonteesta riippuen niiden yhteydessä järjestetään taiteilijatapaamisia, työpajoja ja opastettuja kierroksia.
Turun Taiteilijaseuran toiminta on yleishyödyllistä ja voittoa tuottamatonta.
Mitä kannatusjäsen saa?
Turun Taiteilijaseuran kannatusjäsenenä tuet varsinaissuomalaista nykytaidetta. Vastineeksi tuesta kannatusjäsen saa 10 % alennuksen Galleria Å:n teosostoista, mahdollisuuden osallistua yhdistyksen järjestämille taidematkoille erikoishintaan, sähköiset kutsut näyttelyihin ja tapahtumiin, juhlavuoden kangaskassin sekä yhdistyksen 80-vuotishistoriikin.
Kannatusjäsenmaksumme ovat vuonna 2014 yksityishenkilöltä 50 €/vuosi ja yhteisöiltä 200 €/vuosi.
Miten pääsen kannatusjäseneksi?
Kannatusjäseneksi voi liittyä ilmoittamalla siitä Galleria Å:hon joko sähköpostitse (galleria(at)turuntaiteilijaseura.fi) tai puhelimitse (p. 045 132 4743).
Ilmoittakaa nimenne ja summa, jolla haluatte tukea yhdistyksen toimintaa. Yrityksen tai yhteisön ollessa kyseessä tulee ilmoittaa yhteyshenkilön tiedot. Lähetämme sähköpostitse tilinumeron ja maksun viitenumeron. Edut tulevat voimaan, kun kannatusjäsenmaksu on maksettu ja ovat voimassa vuoden ajan.
Kannatusjäseneksi voi liittyä ilmoittamalla siitä Galleria Å:hon joko sähköpostitse (galleria(at)turuntaiteilijaseura.fi) tai puhelimitse (p. 045 132 4743).
Ilmoittakaa nimenne ja summa, jolla haluatte tukea yhdistyksen toimintaa. Yrityksen tai yhteisön ollessa kyseessä tulee ilmoittaa yhteyshenkilön tiedot. Lähetämme sähköpostitse tilinumeron ja maksun viitenumeron. Edut tulevat voimaan, kun kannatusjäsenmaksu on maksettu ja ovat voimassa vuoden ajan.
maanantai 15. syyskuuta 2014
TIMO TAKALA ON TURUN TAITEILIJASEURAN VUODEN 2014 TAITEILIJA
Turun Taiteilijaseura ry:n jo perinteeksi muodostunut vuosinäyttely on esillä Vanhan Raatihuoneen Galleriassa ja Galleria Bernerissä 12.9.–12.10.2014. Näyttely on osa Turun Taiteilijaseuran 90-vuotisjuhlavuoden toimintaa sekä sunnuntaina 21.9. vietettävän Turun päivän ohjelmaa.
Vuosinäyttelyn taiteilijoista juryttäjät tutkija Eeva Holkeri ja amanuenssi Annina Sirén valitsivat Turun Taiteilijaseuran vuoden 2014 taiteilijaksi Timo Takalan (s. 1980). Juryn mukaan Takalan teokset ovat oivaltavia ja ironisia mutta samalla myös harvinaisen hyväntuulisia:
”Kaksi identtisesti rypistettyä paperiarkkia. Graniittinen jalkapallo. Nuppineulojen kannattelema kivenjärkäle. Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästettyyn kirjekuoreen. Takala tuntee selvästi taiteen tradition ja osaa leikitellä sillä. Teokset liikkuvat usein absurdin rajoilla ja niin tekee myös hänen valitsema sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativa työskentelytapansa. Takala rutistaa 9000 A4-arkkia, muotoilee veistoksen silmät kiinni tai postittaa näyttelyyn tulevat veistokset. Hän antaa vallan vuoroin tarkalle harkinnalle, vuoroin sattumalle ja uhmaa sitä, mihin olemme tottuneet. Hän asettaa luottamuksemme testiin: millainen taideteos on laatikkoon tai kirjekuoreen pakattu veistos, jota emme koskaan näe? Takala pyytää meitä heittäytymään leikkiin mukaan ja teemme sen ilomielin. Hänen teostensa käsitetaiteellinen, osittain performatiivinenkin pohjavire jää kutkuttamaan mieltä ja synnyttää halun nähdä lisää tältä tekijältä.”
Vuosinäyttelyn taiteilijoista juryttäjät tutkija Eeva Holkeri ja amanuenssi Annina Sirén valitsivat Turun Taiteilijaseuran vuoden 2014 taiteilijaksi Timo Takalan (s. 1980). Juryn mukaan Takalan teokset ovat oivaltavia ja ironisia mutta samalla myös harvinaisen hyväntuulisia:
”Kaksi identtisesti rypistettyä paperiarkkia. Graniittinen jalkapallo. Nuppineulojen kannattelema kivenjärkäle. Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästettyyn kirjekuoreen. Takala tuntee selvästi taiteen tradition ja osaa leikitellä sillä. Teokset liikkuvat usein absurdin rajoilla ja niin tekee myös hänen valitsema sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativa työskentelytapansa. Takala rutistaa 9000 A4-arkkia, muotoilee veistoksen silmät kiinni tai postittaa näyttelyyn tulevat veistokset. Hän antaa vallan vuoroin tarkalle harkinnalle, vuoroin sattumalle ja uhmaa sitä, mihin olemme tottuneet. Hän asettaa luottamuksemme testiin: millainen taideteos on laatikkoon tai kirjekuoreen pakattu veistos, jota emme koskaan näe? Takala pyytää meitä heittäytymään leikkiin mukaan ja teemme sen ilomielin. Hänen teostensa käsitetaiteellinen, osittain performatiivinenkin pohjavire jää kutkuttamaan mieltä ja synnyttää halun nähdä lisää tältä tekijältä.”
Turun Taiteilijaseuran vuoden 2014 taiteilijan näyttely nähdään Galleria Å:ssa syksyllä 2015.
 |
| Timo Takala: Veistos, joka sattui juuri sopivasti mahtumaan säästämääni laatikkoon I (2014) |
tiistai 2. syyskuuta 2014
SYYSKUUN JÄSEN: RIITTA LIEDE
Turkulainen kuvataiteilija ja vapaa toimittaja Riitta Liede (s.1947) opiskeli 1970-luvulla Tampereen yliopistossa yhteiskuntatiedettä ja tiedotusoppia ja työskenteli ensin toimittajana ennen kuvataiteen opintojaan.
”Olin naimisissa, ja suunnittelin yhteistä tulevaisuuttamme. Sitten avioliittoni päättyikin yllättäen. Avioeron jälkeen halusin tehdä jotain omaa, ja niinpä opiskelin Jyväskylän yliopistossa taidehistoriaa, mikä antoi sytykkeen taiteen tekemiseen. Lopulta taiteilijatuttavani kehottivat minua hakemaan Piirustuskouluun”, Liede kertoo.
Liede opiskeli Turun Piirustuskoulussa vuosina 1984–1988 kuvanveistoa.
”Olin 35-vuotias, kun aloitin Piirustuskoulussa. Muut opiskelijat olivat nuoria, enkä tuntenut heistä oikein ketään. Alku oli vaativaa, mutta lopulta opiskeluajasta muodostui todella upea aika elämässäni”, Liede toteaa.
Piirustuskoulussa opiskelun ideologia perustui tekemisen kautta oppimiseen.
”Ensimmäisenä opiskeluvuonna kokeilimme eri kuvataiteen lajeja, enkä olisi ikinä voinut kuvitella erikoistuvani kuvanveistoon. Kuvanveisto vain tuntui kuitenkin luontevalta. Olin aivan huumassa taiteen tekemiseen, nautin siitä todella. Kuvanveistäjä Erkki Mykräoli opettajani lähes koko opiskeluajan”, Liede muistelee.
Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Liede piti turkulaisessa Galleria Joellassa ja helsinkiläisessä Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa vuonna 1989. Samana vuonna Liede osallistui myös ensimmäiseen yhteisnäyttelyynsä Turussa.
”Oli kauhea kiire saada näyttelyaikoja kuvataiteilijan urani aikaisessa vaiheessa”, Liede sanoo.
Lieteen taiteessa yhdistyvät sekä hänen yhteiskuntatieteen että kuvanveistäjän koulutuksensa. Liede ammentaa usein yhteiskunnallisista aiheista, ja keskeinen teema hänen taiteelleen on jokaisen ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Teostensa materiaalina Liede on käyttänyt puuta sekä löytö- ja kierrätysmateriaaleja.
”Materiaalit ovat riippuneet työtiloista, rahasta ja siitä, onko minulla ollut auto käytössä. Olen usein tehnyt teoksia kevyistä materiaaleista, koska silloin teoksia on helppo liikuttaa”, Liede toteaa.
Asuessaan Espanjan Malagassa 2000-luvun alussa Liede sahasi teoksilleen materiaaleja Afrikasta Espanjaan pyrkineiden laittomien siirtolaisten tuhoutuneista aluksista.
”Niissä matkustaneita ihmisiä ajautui jatkuvasti kuolleina Espanjan rannikolle ja se kolahti voimakkaasti. Tein tämän teeman pohjalta Espanjassa teoksia, joista syntyi myöhemmin Suomessa Galleria Justissa esillä ollut näyttelySuojaushälytys – huokauksia maalta ja mereltä. Näyttely puolestaan antoi kimmokkeen Seppo Parkkisen kirjoittamalle näytelmälle Maria Anderssonin muisti, jota esitettiin Turun Köysiteatterissa. Hienointa on, jos teema lähtee tällä tavoin jatkumaan”, Liede kertoo.
Espanjan lisäksi Liede on asunut myös Senegalissa, minne hän meni ensimmäisen kerran vuonna 1997, koska oli kiinnostunut länsiafrikkalaisesta musiikista. Vuonna 2004 hän osallistui Dakarissa Taf taf -projektiin.
”Kun asuin pidemmän aikaa Senegalissa, olin myös hetken naimisissa paikallisen miehen kanssa. Tein Senegalista käsin toimittajan freelance-töitä ja hoidin jonkin aikaa Taf taf -asioita. Siinä välissä olin myös taiteilijaresidenssissä Kiinassa. Suomeen palasin lopulta vuonna 2005”, Liede kertoo.
Turun Taiteilijaseuran hallitukseen Liede valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1998, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2008–2010.
”Ensimmäisistä seuran hallituksen kokouksista muistan, kuinka kaikki vain istuivat tuppisuina ja heiltä sai oikein lypsää mielipiteitä. Halusin muuttaa kokoukset erilaisiksi niin, että niissä syntyisi keskustelua ja että jäsenet pääsisivät vaikuttamaan ja suunnittelemaan toimintaa. Taiteilijaseuran piti myös profiloitua ammattimaiseksi toimijaksi”, Liede sanoo.
Kuvataiteen ja yhdistystoiminnan lisäksi Liede on tehnyt pitkän uran toimittajana ja tiedottajana. Hän on esimerkiksi kirjoittanut paljon taideaiheisia artikkeleita ja pitänyt luentoja suomalaisesta nykytaiteesta.
”Minulla on aina ollut taiteen tekemisen kanssa on–off-suhde. En koe tulleeni professionaaliksi taiteilijana, enkä edes pidä sitä tarpeellisena. Olen kuitenkin aina elämäni murroskohdissa pystynyt kiinnittymään taiteeseen. Taiteen hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä on minulle hirvittävän suuri merkitys. Muistan, kuinka koulussa sanottiin, että taiteen ei tulisi olla tekijälleen terapiaa, mutta minulle se on ollut paljolti myös sitä, Liede kertoo.
Nykyisin Liede on eläkkeellä, mutta tekemistä riittää edelleen.
”Olen alkanut opiskella viron kieltä, mikä onkin erityisen innostavaa, sillä se avaa oven kulttuuriin, josta olemme tietävinämme paljon, mutta tiedämme lopulta niin vähän. Lisäksi ulkoilen ja vaellan paljon ja olen ollut Turun Latu ry:n toiminnassa mukana. Kesäisin ajelen myös velomopollani. Se on toisen maailmansodan jälkeistä mallia ja sitä voi myös polkea”, Liede kertoo hymyillen.
Kahtena viime talvena Liede on ollut taas pitkiä jaksoja Senegalissa, tällä kertaa emännöimässä kansainvälistä taiteilijaresidenssi Waaw’ia, joka sijaitsee Saint-Louis’ssa ja jonka työryhmään hän kuuluu. Nyt Lieteellä on myös muita tulevaisuuden suunnitelmia.
”Jäätyäni eläkkeelle mietin, mitä sitä oikein tekisi. Halusin uuden idean olevan jotakin elämäntapaluonteista. Niinpä ajattelin, että voisin tehdä Turun Martissa katutasossa olevasta asunnostani kohtaamispaikan kulttuurihenkisille ja ajankohtaisista asioista kiinnostuneille ihmisille. Tulossa on muun muassa pienluentoja ja keskusteluja – ja tietysti myös taidetta, jonka tiimoilta voisin tehdä yhteistyötä Taiteilijaseurankin kanssa”, Liede ideoi.
Syyskuussa 2014 avattava ”Alkupiste” sijaitsee ns. Alkun talossa ja hankkeen tueksi on perustettu samanniminen yhdistys. Liede on juuri saanut valmiiksi myös historiikin yli satavuotiaan Alkun talon vaiheista.
Haastattelun tekemisen jälkeen Turun Taiteilijaseura kutsui Lieteen kunniajäsenekseen. Perusteluna kutsulle oli Lieteen toiminta, jolla hän on merkittävästi edistänyt yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista. Lieteen puheenjohtajakauden aikana vuosina 2008–2010 Turun Taiteilijaseuran toiminta kehittyi ja laajentui merkittävästi. Yhdistyksessä valittiin tällöin linjauksia ja asetettiin tavoitteita, jotka ovat mahdollistaneet nykyisenlaisen toiminnan.
Lisätietoa taiteilijaresidenssi Waaw’ista täällä.
Teoskuvia täällä.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Enni Niemelä ja Riitta Liede
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
”Olin naimisissa, ja suunnittelin yhteistä tulevaisuuttamme. Sitten avioliittoni päättyikin yllättäen. Avioeron jälkeen halusin tehdä jotain omaa, ja niinpä opiskelin Jyväskylän yliopistossa taidehistoriaa, mikä antoi sytykkeen taiteen tekemiseen. Lopulta taiteilijatuttavani kehottivat minua hakemaan Piirustuskouluun”, Liede kertoo.
Liede opiskeli Turun Piirustuskoulussa vuosina 1984–1988 kuvanveistoa.
”Olin 35-vuotias, kun aloitin Piirustuskoulussa. Muut opiskelijat olivat nuoria, enkä tuntenut heistä oikein ketään. Alku oli vaativaa, mutta lopulta opiskeluajasta muodostui todella upea aika elämässäni”, Liede toteaa.
Piirustuskoulussa opiskelun ideologia perustui tekemisen kautta oppimiseen.
”Ensimmäisenä opiskeluvuonna kokeilimme eri kuvataiteen lajeja, enkä olisi ikinä voinut kuvitella erikoistuvani kuvanveistoon. Kuvanveisto vain tuntui kuitenkin luontevalta. Olin aivan huumassa taiteen tekemiseen, nautin siitä todella. Kuvanveistäjä Erkki Mykräoli opettajani lähes koko opiskeluajan”, Liede muistelee.
Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Liede piti turkulaisessa Galleria Joellassa ja helsinkiläisessä Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa vuonna 1989. Samana vuonna Liede osallistui myös ensimmäiseen yhteisnäyttelyynsä Turussa.
”Oli kauhea kiire saada näyttelyaikoja kuvataiteilijan urani aikaisessa vaiheessa”, Liede sanoo.
Lieteen taiteessa yhdistyvät sekä hänen yhteiskuntatieteen että kuvanveistäjän koulutuksensa. Liede ammentaa usein yhteiskunnallisista aiheista, ja keskeinen teema hänen taiteelleen on jokaisen ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.
Teostensa materiaalina Liede on käyttänyt puuta sekä löytö- ja kierrätysmateriaaleja.
Asuessaan Espanjan Malagassa 2000-luvun alussa Liede sahasi teoksilleen materiaaleja Afrikasta Espanjaan pyrkineiden laittomien siirtolaisten tuhoutuneista aluksista.
”Niissä matkustaneita ihmisiä ajautui jatkuvasti kuolleina Espanjan rannikolle ja se kolahti voimakkaasti. Tein tämän teeman pohjalta Espanjassa teoksia, joista syntyi myöhemmin Suomessa Galleria Justissa esillä ollut näyttelySuojaushälytys – huokauksia maalta ja mereltä. Näyttely puolestaan antoi kimmokkeen Seppo Parkkisen kirjoittamalle näytelmälle Maria Anderssonin muisti, jota esitettiin Turun Köysiteatterissa. Hienointa on, jos teema lähtee tällä tavoin jatkumaan”, Liede kertoo.
Espanjan lisäksi Liede on asunut myös Senegalissa, minne hän meni ensimmäisen kerran vuonna 1997, koska oli kiinnostunut länsiafrikkalaisesta musiikista. Vuonna 2004 hän osallistui Dakarissa Taf taf -projektiin.
”Kun asuin pidemmän aikaa Senegalissa, olin myös hetken naimisissa paikallisen miehen kanssa. Tein Senegalista käsin toimittajan freelance-töitä ja hoidin jonkin aikaa Taf taf -asioita. Siinä välissä olin myös taiteilijaresidenssissä Kiinassa. Suomeen palasin lopulta vuonna 2005”, Liede kertoo.
Turun Taiteilijaseuran hallitukseen Liede valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1998, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2008–2010.
”Ensimmäisistä seuran hallituksen kokouksista muistan, kuinka kaikki vain istuivat tuppisuina ja heiltä sai oikein lypsää mielipiteitä. Halusin muuttaa kokoukset erilaisiksi niin, että niissä syntyisi keskustelua ja että jäsenet pääsisivät vaikuttamaan ja suunnittelemaan toimintaa. Taiteilijaseuran piti myös profiloitua ammattimaiseksi toimijaksi”, Liede sanoo.
Kuvataiteen ja yhdistystoiminnan lisäksi Liede on tehnyt pitkän uran toimittajana ja tiedottajana. Hän on esimerkiksi kirjoittanut paljon taideaiheisia artikkeleita ja pitänyt luentoja suomalaisesta nykytaiteesta.
”Minulla on aina ollut taiteen tekemisen kanssa on–off-suhde. En koe tulleeni professionaaliksi taiteilijana, enkä edes pidä sitä tarpeellisena. Olen kuitenkin aina elämäni murroskohdissa pystynyt kiinnittymään taiteeseen. Taiteen hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä on minulle hirvittävän suuri merkitys. Muistan, kuinka koulussa sanottiin, että taiteen ei tulisi olla tekijälleen terapiaa, mutta minulle se on ollut paljolti myös sitä, Liede kertoo.
Nykyisin Liede on eläkkeellä, mutta tekemistä riittää edelleen.
”Olen alkanut opiskella viron kieltä, mikä onkin erityisen innostavaa, sillä se avaa oven kulttuuriin, josta olemme tietävinämme paljon, mutta tiedämme lopulta niin vähän. Lisäksi ulkoilen ja vaellan paljon ja olen ollut Turun Latu ry:n toiminnassa mukana. Kesäisin ajelen myös velomopollani. Se on toisen maailmansodan jälkeistä mallia ja sitä voi myös polkea”, Liede kertoo hymyillen.
”Jäätyäni eläkkeelle mietin, mitä sitä oikein tekisi. Halusin uuden idean olevan jotakin elämäntapaluonteista. Niinpä ajattelin, että voisin tehdä Turun Martissa katutasossa olevasta asunnostani kohtaamispaikan kulttuurihenkisille ja ajankohtaisista asioista kiinnostuneille ihmisille. Tulossa on muun muassa pienluentoja ja keskusteluja – ja tietysti myös taidetta, jonka tiimoilta voisin tehdä yhteistyötä Taiteilijaseurankin kanssa”, Liede ideoi.
Syyskuussa 2014 avattava ”Alkupiste” sijaitsee ns. Alkun talossa ja hankkeen tueksi on perustettu samanniminen yhdistys. Liede on juuri saanut valmiiksi myös historiikin yli satavuotiaan Alkun talon vaiheista.
Haastattelun tekemisen jälkeen Turun Taiteilijaseura kutsui Lieteen kunniajäsenekseen. Perusteluna kutsulle oli Lieteen toiminta, jolla hän on merkittävästi edistänyt yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista. Lieteen puheenjohtajakauden aikana vuosina 2008–2010 Turun Taiteilijaseuran toiminta kehittyi ja laajentui merkittävästi. Yhdistyksessä valittiin tällöin linjauksia ja asetettiin tavoitteita, jotka ovat mahdollistaneet nykyisenlaisen toiminnan.
Lisätietoa taiteilijaresidenssi Waaw’ista täällä.
Teoskuvia täällä.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Enni Niemelä ja Riitta Liede
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
perjantai 29. elokuuta 2014
TURUN TAITEILIJASEURAN 90. VUOSINÄYTTELYN TAITEILIJAT ON JULKISTETTU!
Turun Taiteilijaseura ry:n jo perinteeksi muodostunut vuosinäyttely on esillä Vanhan Raatihuoneen Galleriassa ja Galleria Bernerissä 12.9.–12.10.2014. Näyttely on osa Turun Taiteilijaseuran 90-vuotisjuhlavuoden toimintaa sekä sunnuntaina 21.9. vietettävän Turun päivän ohjelmaa.
Turun Taiteilijaseuran koordinoima vuosinäyttelyhaku oli avoin kaikille varsinaissuomalaisille taiteilijoille, ja hakemuksia saatiin yhteensä 83. Näyttelyyn valittiin 20 taiteilijaa ja 25 teosta. Näyttelykokonaisuuden juryttivät tutkija Eeva Holkeri Aboa Vetus & Ars Nova -museosta ja Turun taidemuseon amanuenssi Annina Sirén.
Turun Taiteilijaseuran 90. vuosinäyttelyn taiteilijat ovat Erika Adamsson, Anna Aho, Andrei Bakharev, Annika Dahlsten, Matti Helenius, Aaron Hiltunen, Petra Kallio, Hertta Kiiski, Annika Kivi, Aleksi Matikainen, Erkki Nampajärvi, Minnamaria Nurmi, Hanna-Leena Partanen, Miina Pohjolainen & Jaana Saarikoski, Timo Takala, Anna Uschanov, Sanna Vainionpää, Jaana Valtari ja Keanne van de Kreeke.
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 11.9. klo 17-19!
Vanhan Raatihuoneen Galleria ja Galleria Berner sijaitsevat Vanhan Raatihuoneen 1. ja 2. kerroksessa osoitteessa Vanha Suurtori 5. Galleria on avoinna ti–pe klo 12–19 ja la–su klo 11–17. Vapaa pääsy.
Lue lisää näyttelystä ja jurytyksestä täältä.
Tapahtuma Facebookissa.
Turun Taiteilijaseuran koordinoima vuosinäyttelyhaku oli avoin kaikille varsinaissuomalaisille taiteilijoille, ja hakemuksia saatiin yhteensä 83. Näyttelyyn valittiin 20 taiteilijaa ja 25 teosta. Näyttelykokonaisuuden juryttivät tutkija Eeva Holkeri Aboa Vetus & Ars Nova -museosta ja Turun taidemuseon amanuenssi Annina Sirén.
Turun Taiteilijaseuran 90. vuosinäyttelyn taiteilijat ovat Erika Adamsson, Anna Aho, Andrei Bakharev, Annika Dahlsten, Matti Helenius, Aaron Hiltunen, Petra Kallio, Hertta Kiiski, Annika Kivi, Aleksi Matikainen, Erkki Nampajärvi, Minnamaria Nurmi, Hanna-Leena Partanen, Miina Pohjolainen & Jaana Saarikoski, Timo Takala, Anna Uschanov, Sanna Vainionpää, Jaana Valtari ja Keanne van de Kreeke.
Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 11.9. klo 17-19!
Vanhan Raatihuoneen Galleria ja Galleria Berner sijaitsevat Vanhan Raatihuoneen 1. ja 2. kerroksessa osoitteessa Vanha Suurtori 5. Galleria on avoinna ti–pe klo 12–19 ja la–su klo 11–17. Vapaa pääsy.
Lue lisää näyttelystä ja jurytyksestä täältä.
Tapahtuma Facebookissa.
tiistai 26. elokuuta 2014
KULKULUPA AVAA JÄLLEEN TAITEILIJOIDEN TYÖHUONEIDEN OVET 6.–7.9.2014!
Vuonna 2014 kahdettatoista kertaa järjestettävä Kulkulupa avaa ovet lähes 60 taiteilijan ja taideyhteisön työhuoneille Turussa ja lähikunnissa. Vierailijat pääsevät tutustumaan taiteilijoihin, heidän teoksiinsa ja taiteentekniikoihin. Tapahtuman tärkeintä antia onkin taiteilijoiden, ajatusten, teosten ja yleisön kohtaamiset. Lisäksi monilla työhuoneilla on nähtävissä pieniä myyntinäyttelyitä sekä muuta ohjelmaa.
Myös tänä vuonna Kulkulupa-tapahtumaan kuuluvat perinteiset taidearpajaiset. Kulkulupa-passeja on jaossa kaikissa kohteissa, ja jokaisesta vierailusta saa siihen merkinnän. Viidellä merkinnällä voi osallistua taide-aiheisten palkintojen arvontaan. Lista palkinnoista on nähtävissä Kulkuluvan nettisivuilla.
Kulkulupa-kohteet ovat avoinna la-su 6.–7.9.2014 klo 11–17. Kaikille avoin Kulkuluvan päättötilaisuus järjestetään Turun taidelainaamossa sunnuntaina 7.9. klo 16–20. Tervetuloa!
Tartu hetkeen ja lähde seikkailemaan taiteen maailmaan!
Katso Kulkulupa-kohteet, taiteilijoiden esittelyt ja viimeisimmät ohjelmapäivitykset osoitteesta www.kulkulupa.net tai Kulkuluvan Facebook-sivuilta.
Lisätiedot:
kulkulupa2013(at)gmail.com
Galleria Å/045 132 4743
Galleria Å/045 132 4743
maanantai 18. elokuuta 2014
TAITEIDEN YÖ 2014
tiistai 12. elokuuta 2014
OLIMME MUKANA JÅ-KARNEVAALEILLA!
Turun Taiteilijaseura oli mukana järjestämässä kulttuurin nälkäisille kaupunkilaisille ohjelmaa JÅ-karnevaaleilla, jotka järjestettiin tänä vuonna toista kertaa. Piirtämiseen liittyviä haasteita jakoivat tapahtuman aikana Turun Taiteilijaseuran jäsenet, kuvataiteilijat Hanna-Leena Partanen ja Minnamaria Nurmi. Teokset olivat fantastisia ja hauskaa oli! Iso kiitos osallistujille!
tiistai 5. elokuuta 2014
ELOKUUN JÄSEN: ANDRÉ PETERDI
Hangosta kotoisin oleva turkulainen kuvataiteilija André Peterdi (s. 1978) oli 15-vuotias, kun hän muutti Hangosta Budapestiin asumaan. Unkarilaisen isän ja suomenruotsalaisen äidin poika asui vuoden isoäitinsä kanssa pienessä yksiössä.
”Isäni puolen suvussa on kuvataiteilijoita ja kirjailijoita. Isoäitini oli valokuvaaja ja teki maalauksia harrastusmielessä. Budapestissä maalasimme isoäidin kanssa yhdessä”, Peterdi kertoo.
Budapestissä Peterdi sai tutustua ensimmäisen kerran öljyvärimaalaamiseen.
”Väriaineissa itsessään oli jo jotain erityisen jaloa ja arvokasta. Olivathan vanhat mestaritkin maalanneet teoksiaan kutakuinkin samoilla aineilla. Meillä ei ollut hajutonta tärpättiä, joten jouduimme pitämään ikkunoita auki silloinkin, kun oli kylmä. Isoäidillä oli vaikuttava määrä taidekirjoja, joita selailin innostuneena. Siihen aikaan tuli jäljiteltyä alankomaalaisia maisemamaalauksia”, Peterdi muistelee.
Budapestissä Peterdi oli erään taiteilijan yksityisopetuksessa ja kävi kerran viikossa kuvataideakatemian piirustuskurssilla.
”Unkarissa sain ensikosketuksen myös hiileen, ja hiilellä työskenteleminen on minulle edelleen rakas juttu. Minua kiinnostaa se, kuinka hiilen jäljen voi pyyhkiä pois – että voi jättää jäljen tavallaan negaation kautta”, Peterdi sanoo.
”Paluu Suomeen tuntui omituiselta: Budapestissä asuessani kävin usein museoissa katsomassa vanhaa taidetta. Palattuani pieneen Hankoon elämä oli yhtäkkiä aivan erilaista, ja tietenkään minun ei ollut enää mahdollista kokea kaikkia Budapestissä kokemani asioita. Niinpä Helsingissä vieraillessani kävin aina ihailemassa Suomen kultakauden maalareiden teoksia Ateneumissa. En muista Budapestin jälkeisestä ajasta paljoakaan. Kävin armeijan ja työskentelin pari vuotta joulukoristefirmassa”, Peterdi kertoo.
Joulukoristetehtaalla työskentelyn jälkeen Peterdi opiskeli graafista suunnittelua. Maalaaminen kiinnosti, ja niinpä Peterdi aloitti vuonna 2002 opinnot Turun Piirustuskoulussa.
”Taideopiskeluaika oli rauhatonta ja hämmentävää aikaa. En oikein saanut otetta mistään, mikä johtui täysin itsestäni. Miellän sen lähinnä kokeilukaudeksi. Muun muassa maalausopettajana silloin toimineen Anu Tuomen opastuksen myötä olen myöhemmin ymmärtänyt esimerkiksi pohjavalon tärkeyden voimakkaan väri-intensiteetin aikaansaamiseksi. Työ on edelleen koko ajan erittäin vaikeaa. ’Nyt mä osaan tän’ -ajatusta ei ole koskaan. Etsin työssäni jatkuvasti uusia tapoja nähdä ja kokea asioita”, Peterdi kertoo.
Turun Barkerilla vuodesta 2012 lähtien työskennellyt Peterdi pitää omaa työhuonetta tärkeänä työskentelyn kannalta.
”Tämä on ensimmäinen työhuoneeni, joka on täysin omassa käytössäni. Oma tila on ehdottoman tärkeä töiden työstämiselle. Muiden läsnäolo tekee oloni rauhattomaksi ja tekee henkilökohtaisesta työskentelyprosessista vaikeamman, enkä mielelläni näytä keskeneräisiä töitäni kenellekään”, Peterdi kertoo.
Peterdi tekee abstrakteja maalauksia, jotka pohjautuvat hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa erilaisista paikoista ja tilanteista. Peterdi on esimerkiksi maalannut teoksia kesällä 2013 tekemänsä Unkari–Slovenia–Kroatia -roadtripin pohjalta.
”Työskentelyni lähtökohtia ovat konkreettiset asiat. Mietin asioita representaation kautta. En halua jäljitellä muotoja tai viitata asioihin selkeästi, mutta jos olen tehnyt maalauksen tietyn maiseman pohjalta, haluan kertoa sen teoksen nimessä, jotta katsoja tietää, mikä maisema on ohjannut työskentelyäni”, Peterdi sanoo.
”Suhtaudun intuitiivisesti värien käyttöön. Esimerkiksi Slovenia ja Itä-Eurooppa ovat mielessäni tietynlaisia ruskeita, punaisia – tunkkaisiakin. Maalatessani harkitsen aina tarkkaan jokaisen värin ja siveltimen vedon. Viime vuosina olen ollut myös erityisen kiinnostunut transparenttisuudesta ja väriaineen volyymista”, Peterdi kertoo.
Peterdi kiinnittää huomiota väreihin myös matkoillaan.
”Turistikuvat ovat toisinaan jänniä juttuja: Nykyisin kun valokuvaaminen on banalisoitunut, ihmiset usein ottavat valokuvia tilanteista dokumentoidakseen kokemuksen tämän välineen kautta. Otin Unkari–Slovenia–Kroatia -roadtripin aikana kännykällä valokuvia talojen ovista ja seinistä väritutkimusta varten. Värit olivat siinä ympäristössä ja valossa luonnollisesti erilaisia kuin Suomessa. Ottamistani kännykkävalokuvista oli kuitenkin hävinnyt kaikki niistä värivaikutuksista, jotka paikanpäällä kiehtoivat minua”, Peterdi miettii.
Peterdin mukaan kaikki luontoon liittyvä on inspiroivaa, ja hän viettää paljon aikaa luontoa ja ympäristöä havainnoiden.
”Olen huomannut katsovani asioita eri tavalla, kun virittäydyn siihen tilaan, jossa tiedostan katsovani jotakin. Ympäristön havainnointi tällä tavalla on minulle osa elämää, en tee sitä pelkästään taidetta varten”, Peterdi kuvailee.
Peterdi pitää matkustamisesta ja ulkomailla asumisesta, koska vieras ympäristö saa hänet sijoittumaan uudella tavalla suhteessa ympäristöön. Matkustaminen auttaa virittäytymään havainnointiin myös kotona.
”Kun tulen kotiin reissusta, sijoitan itseni uudella tavalla kotiinkin ja mietin, että ai onko täällä tämmöistä”, Peterdi kertoo.
Inspiraatiota Peterdi hakee teoksiinsa myös kuvista; niin myöhäisgotiikan maalauksista kuin Googlestakin.
”Käytän paljon Google Earthia sekä Googlen kuvahakua, jonka pohjalta olen maalannut viimeisen neljän vuoden ajan. Kuvahaun kautta voin esimerkiksi selvittää, millainen käsitys tai mielikuva ihmisillä saattaa olla Las Vegasista. Myöhäisgotiikan maalauksista taas olen katsonut väripintoja: Minusta tuntuu että siihen aikaan taiteilijakiltojen maalarit ovat ymmärtäneet jotain erityistä väreistä, kun niitä applikoitiin ohuesti päällekkäin. En osaa tarkkaan kuvailla, mitä se tietty asia on, mutta ehkä se jotenkin liittyy havainnoidun muodon ja paikallisvärien erilaiseen käsitykseen. Formalistina katson alttaritaulujen kompositioita ja niiden ’herkullisia’ sävyvaihteluita”, Peterdi sanoo.
Ryhtyessään maalaamaan Peterdi maalaa aina teoksen alusta loppuun. Yhden teoksen työstämiseen häneltä kuluu yleensä noin yhdestä neljään viikkoa.
”Tulevaan maalaukseen on aina mielenkiintoista lähteä mukaan. En maalaa teoksiani lähtökohtaisesti näyttelyitä varten, sarjoina – näyttely ei ole määränpää. Yritän vain tehdä töitä, jotka vastaavat minulle samalla mitalla kuin ajatukseni niiden aiheista.”
André Peterdin näyttely Vista on esillä Galleria Joellassa 14.8.–1.9.2014. Avajaiset keskiviikkona 13.8. klo 18–20. Taiteiden yönä näyttelyssä voi vierailla klo 22 asti.
Taiteilijan kotisivut täällä.
Teoksia Turun Taidelainaamossa.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Eveliina Tammi ja Jenna Suomalainen
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
Budapestissä Peterdi sai tutustua ensimmäisen kerran öljyvärimaalaamiseen.
”Väriaineissa itsessään oli jo jotain erityisen jaloa ja arvokasta. Olivathan vanhat mestaritkin maalanneet teoksiaan kutakuinkin samoilla aineilla. Meillä ei ollut hajutonta tärpättiä, joten jouduimme pitämään ikkunoita auki silloinkin, kun oli kylmä. Isoäidillä oli vaikuttava määrä taidekirjoja, joita selailin innostuneena. Siihen aikaan tuli jäljiteltyä alankomaalaisia maisemamaalauksia”, Peterdi muistelee.
”Unkarissa sain ensikosketuksen myös hiileen, ja hiilellä työskenteleminen on minulle edelleen rakas juttu. Minua kiinnostaa se, kuinka hiilen jäljen voi pyyhkiä pois – että voi jättää jäljen tavallaan negaation kautta”, Peterdi sanoo.
”Paluu Suomeen tuntui omituiselta: Budapestissä asuessani kävin usein museoissa katsomassa vanhaa taidetta. Palattuani pieneen Hankoon elämä oli yhtäkkiä aivan erilaista, ja tietenkään minun ei ollut enää mahdollista kokea kaikkia Budapestissä kokemani asioita. Niinpä Helsingissä vieraillessani kävin aina ihailemassa Suomen kultakauden maalareiden teoksia Ateneumissa. En muista Budapestin jälkeisestä ajasta paljoakaan. Kävin armeijan ja työskentelin pari vuotta joulukoristefirmassa”, Peterdi kertoo.
Joulukoristetehtaalla työskentelyn jälkeen Peterdi opiskeli graafista suunnittelua. Maalaaminen kiinnosti, ja niinpä Peterdi aloitti vuonna 2002 opinnot Turun Piirustuskoulussa.
”Taideopiskeluaika oli rauhatonta ja hämmentävää aikaa. En oikein saanut otetta mistään, mikä johtui täysin itsestäni. Miellän sen lähinnä kokeilukaudeksi. Muun muassa maalausopettajana silloin toimineen Anu Tuomen opastuksen myötä olen myöhemmin ymmärtänyt esimerkiksi pohjavalon tärkeyden voimakkaan väri-intensiteetin aikaansaamiseksi. Työ on edelleen koko ajan erittäin vaikeaa. ’Nyt mä osaan tän’ -ajatusta ei ole koskaan. Etsin työssäni jatkuvasti uusia tapoja nähdä ja kokea asioita”, Peterdi kertoo.
Turun Barkerilla vuodesta 2012 lähtien työskennellyt Peterdi pitää omaa työhuonetta tärkeänä työskentelyn kannalta.
”Tämä on ensimmäinen työhuoneeni, joka on täysin omassa käytössäni. Oma tila on ehdottoman tärkeä töiden työstämiselle. Muiden läsnäolo tekee oloni rauhattomaksi ja tekee henkilökohtaisesta työskentelyprosessista vaikeamman, enkä mielelläni näytä keskeneräisiä töitäni kenellekään”, Peterdi kertoo.
Peterdi tekee abstrakteja maalauksia, jotka pohjautuvat hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa erilaisista paikoista ja tilanteista. Peterdi on esimerkiksi maalannut teoksia kesällä 2013 tekemänsä Unkari–Slovenia–Kroatia -roadtripin pohjalta.
”Työskentelyni lähtökohtia ovat konkreettiset asiat. Mietin asioita representaation kautta. En halua jäljitellä muotoja tai viitata asioihin selkeästi, mutta jos olen tehnyt maalauksen tietyn maiseman pohjalta, haluan kertoa sen teoksen nimessä, jotta katsoja tietää, mikä maisema on ohjannut työskentelyäni”, Peterdi sanoo.
”Suhtaudun intuitiivisesti värien käyttöön. Esimerkiksi Slovenia ja Itä-Eurooppa ovat mielessäni tietynlaisia ruskeita, punaisia – tunkkaisiakin. Maalatessani harkitsen aina tarkkaan jokaisen värin ja siveltimen vedon. Viime vuosina olen ollut myös erityisen kiinnostunut transparenttisuudesta ja väriaineen volyymista”, Peterdi kertoo.
Peterdi kiinnittää huomiota väreihin myös matkoillaan.
”Turistikuvat ovat toisinaan jänniä juttuja: Nykyisin kun valokuvaaminen on banalisoitunut, ihmiset usein ottavat valokuvia tilanteista dokumentoidakseen kokemuksen tämän välineen kautta. Otin Unkari–Slovenia–Kroatia -roadtripin aikana kännykällä valokuvia talojen ovista ja seinistä väritutkimusta varten. Värit olivat siinä ympäristössä ja valossa luonnollisesti erilaisia kuin Suomessa. Ottamistani kännykkävalokuvista oli kuitenkin hävinnyt kaikki niistä värivaikutuksista, jotka paikanpäällä kiehtoivat minua”, Peterdi miettii.
Peterdin mukaan kaikki luontoon liittyvä on inspiroivaa, ja hän viettää paljon aikaa luontoa ja ympäristöä havainnoiden.
”Olen huomannut katsovani asioita eri tavalla, kun virittäydyn siihen tilaan, jossa tiedostan katsovani jotakin. Ympäristön havainnointi tällä tavalla on minulle osa elämää, en tee sitä pelkästään taidetta varten”, Peterdi kuvailee.
Peterdi pitää matkustamisesta ja ulkomailla asumisesta, koska vieras ympäristö saa hänet sijoittumaan uudella tavalla suhteessa ympäristöön. Matkustaminen auttaa virittäytymään havainnointiin myös kotona.
”Kun tulen kotiin reissusta, sijoitan itseni uudella tavalla kotiinkin ja mietin, että ai onko täällä tämmöistä”, Peterdi kertoo.
Inspiraatiota Peterdi hakee teoksiinsa myös kuvista; niin myöhäisgotiikan maalauksista kuin Googlestakin.
”Käytän paljon Google Earthia sekä Googlen kuvahakua, jonka pohjalta olen maalannut viimeisen neljän vuoden ajan. Kuvahaun kautta voin esimerkiksi selvittää, millainen käsitys tai mielikuva ihmisillä saattaa olla Las Vegasista. Myöhäisgotiikan maalauksista taas olen katsonut väripintoja: Minusta tuntuu että siihen aikaan taiteilijakiltojen maalarit ovat ymmärtäneet jotain erityistä väreistä, kun niitä applikoitiin ohuesti päällekkäin. En osaa tarkkaan kuvailla, mitä se tietty asia on, mutta ehkä se jotenkin liittyy havainnoidun muodon ja paikallisvärien erilaiseen käsitykseen. Formalistina katson alttaritaulujen kompositioita ja niiden ’herkullisia’ sävyvaihteluita”, Peterdi sanoo.
Ryhtyessään maalaamaan Peterdi maalaa aina teoksen alusta loppuun. Yhden teoksen työstämiseen häneltä kuluu yleensä noin yhdestä neljään viikkoa.
”Tulevaan maalaukseen on aina mielenkiintoista lähteä mukaan. En maalaa teoksiani lähtökohtaisesti näyttelyitä varten, sarjoina – näyttely ei ole määränpää. Yritän vain tehdä töitä, jotka vastaavat minulle samalla mitalla kuin ajatukseni niiden aiheista.”
André Peterdin näyttely Vista on esillä Galleria Joellassa 14.8.–1.9.2014. Avajaiset keskiviikkona 13.8. klo 18–20. Taiteiden yönä näyttelyssä voi vierailla klo 22 asti.
Taiteilijan kotisivut täällä.
Teoksia Turun Taidelainaamossa.
Teksti: Enni Niemelä
Kuvat: Eveliina Tammi ja Jenna Suomalainen
Turun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
perjantai 1. elokuuta 2014
Ehdota videotaidetta FLUXATIONS-tapahtumaan!
FLUXATIONS - virtauksia kaupungissa on tänä vuonna videotaiteeseen keskittyvä tapahtuma Turussa, pääkirjaston sisäpihalla 7.–23.11.2014.
Varsinaissuomalaisille taiteilijoille ja taiteilijaryhmille avoimella teoshaulla haetaan nyt 1–3 videoteosta tuomaan valoa, virtauksia ja iloa pimeään vuodenaikaan. Jos kyseessä on työryhmä, on siinä oltava mukana ainakin yksi varsinaissuomalainen taiteilija. Teoshaku on avoinna 1.–31.8.2014. Tapahtuman teokset kuratoi performanssin läänintaiteilija Leena Kela.
Taiteilijat ja taiteilijaryhmät voivat ehdottaa videoteoksia heijastettavaksi pääkirjaston sisäpihalla olevaan seinään, josta on näkymä myös Linnankadulle. Teosten toteutuksessa on otettava huomioon, että ne toimivat isolla screenillä ja juuri talveen hämärtyvässä kaupungissa. Lisäksi teoksen tulee olla äänetön. Koska videot sijoittuvat julkiseen tilaan, teoksen sisällön tulee soveltua kaikenikäisille.
Lisätietoa teoshausta ja tapahtumasta täällä.
Fluxations Turku Facebookissa.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
TurkuART esittelee kuvataidetarjontaa
torstai 24. heinäkuuta 2014
ANTERO - Turun Piirustuskoulun vuosikurssin 1996-2000 ryhmänäyttely
Galleria Å:ssa nähdään jo toinen omintakeinen ryhmä/yhteisnäyttely saman vuoden aikana, kun Turun Piirustuskoulun vuosikurssilta 1996-2000 valmistuneet taiteilijat pitävät luokkakokousta näyttelyn merkeissä ja osoittavat samalla kunniaa piirustuksen opettajalleen Antero Paavolalle. Näyttelyä ideoineen Paavo Halosen mukaan yksi kimmoke ryhmänäyttelyn pitämiseen tuli Turun Taiteilijaseuran juhlavuodesta.
Gallerialla on esillä teoksia monialaiselta taiteilijoiden joukolta: Alli Alholta, Mari Erävaaralta, Paavo Haloselta, Jenni Hämäläiseltä, Marikka Kiirikoffilta, Jussi Lepistöltä, Outi Purolta, Varpu Rantalalta, Oona Tikkaojalta, Katja Vartiaiselta, Paula Vierikolta, Mirimari Väyryseltä sekä Markus Åströmiltä.
Lisätietoa näyttelystä
Gallerialla on esillä teoksia monialaiselta taiteilijoiden joukolta: Alli Alholta, Mari Erävaaralta, Paavo Haloselta, Jenni Hämäläiseltä, Marikka Kiirikoffilta, Jussi Lepistöltä, Outi Purolta, Varpu Rantalalta, Oona Tikkaojalta, Katja Vartiaiselta, Paula Vierikolta, Mirimari Väyryseltä sekä Markus Åströmiltä.
Lisätietoa näyttelystä
 |
| Mirimari Väyrynen: Harjoitus kuolemalle |
 |
| Paavo Halonen: Avusteinen uni |
 |
| Oona Tikkaoja: A Girl's Best Friend (yksityiskohta) |
 | ||
| Paula Vierikko: Sateenkaaren alla ja Kesäsade sekä | Marikka Kiirikoff: Huuto! |
 |
| Markus Åström: Berget jag bestiger har två toppar |
 |
| Katja Vartiainen: Green too |
tiistai 1. heinäkuuta 2014
JENNI HÄMÄLÄINEN: RASTI RUUTUUN JA ANTTI TURKKO: ENERGEIA
Galleria Å:ssa on nähtävillä Jenni Hämäläisen (yläkerta) ja Antti Turkon (alakerta) näyttelyt 13.7. asti. Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 13.7. klo 15, tervetuloa!
HEINÄKUUN JÄSEN: MATTI TOIVONEN
Turkulainen itseoppinut taidemaalari Matti Toivonen (s. 1936) ei tarkalleen muista, mikä aikanaan herätti hänessä kiinnostuksen kuvataidetta kohtaan. ”Yhtäkkiä minussa syntyi naivisti, ja löysin tavan ilmaista itseäni”, Toivonen kertoo.
Lucrezia Borgia
Toivonen ei ole käynyt yhdelläkään taidekurssilla, vaan hän on opetellut tekniikan itse. Maalaamisen aloittamisen taustalla oli vahva kiinnostus kulttuuria kohtaan, joka näkyi jo Toivosen lapsuudessa. ”Kävin Kerttulin koulua, missä liityin torvisoittokuntaan. Pidän yhä klassisesta musiikista, vaikka varttuessani lopetinkin torven soittamisen ja päätin opiskella merkonomiksi. Elämässä tapahtuu kaikenlaista: tuli työ, vaimo ja lapset, elämäni tärkeimmät asiat. Aikaa kulttuurille ja taiteelle oli vasta myöhemmin”, Toivonen muistelee. Toivosen taiteellinen ura alkoi 1970-luvulla, jolloin hän piti ensimmäisen oman näyttelynsä. Sittemmin hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä aina 2000-luvulle asti. ”Taiteilijanurani kannalta merkittävin näyttely oli vuonna 1981 pitämäni yksityisnäyttely Wäinö Aaltosen museossa”, Toivonen kertoo. Suurin osa Toivosen tuotannosta edustaa naivismia, mutta uransa myöhemmässä vaiheessa hän on tehnyt myös surrealistisia töitä. Toivosen teokset henkivät valoisaa elämänkatsomusta ja lämpöä, ja monet hänen maalauksistaan vievät katsojan ajatukset lapsuuden muistoihin ja lastenkirjoista tuttuun kuvastoon maalauksissa käytettyjen värien ja kuva-aiheiden puolesta.
Kuvia kirjasta Pelle-Oskari
”En ole seurannut muita naivisteja, vaan olen pitänyt kiinni omista näkemyksistäni. Mielestäni omaleimaisuus on tärkeintä. Minulle naivistisuus on muunnosten tekemistä todellisuudesta”, Toivonen kertoo. Toivosen mukaan teosten ideointi ei vaadi häneltä pinnistelyä, vaan ajatukset tulevat kuin itsestään. Toivoselle on tärkeää, että hänen teoksensa puhuttelevat ihmisiä ja että niiden välittämät tarinat ja sanoma ovat ymmärrettäviä. ”Sisimmässäni minulla on suuri halu tuoda iloa ympärilleni. En ole ajatellut, mitä haluan teoksillani sanoa yleisellä tasolla, mutta monet, jotka ovat vierailleet näyttelyissäni, kertovat tulleensa hyvälle tuulelle teoksiani katsellessaan. Ehkäpä teosteni perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa”, Toivonen pohtii. Nuorempana Toivonen maalasi aina, kun ylimääräistä aikaa jäi. Välillä aikaa oli myös musiikille. ”Toisinaan musiikki valtasi mieleni, ja soitin rumpuja pienissä bändeissä. Olen jopa päässyt säestämään joitakin suomalaisia tunnettuja laulajia kuten Tapio Rautavaaraa”, Toivonen kertoo. Toivosella oli työhuone jokirannassa Sinisessä talossa, missä tapahtui kummia asioita. ”Elämässäni on tapahtunut paljon yliluonnollisia sattumia, ja usein ne ovat liittyneet taiteeseen. Luulen, että Sinisessä talossa kummitteli. Olin työhuoneellani iltaisin, ja välillä kuulin askelia yläkerrasta. Lopulta hermostuin ja käskin lopettaa häiritsemisen. Äänet loppuivat siihen”, Toivonen kertoo hymyillen. 2000-luvun alussa Toivosella oli Naantalin taidehuoneella näyttely, jota presidentti Tarja Halonen kävi katsomassa. ”Halonen on naivismin ihailija, ja hän oli kiinnostunut yhdestä työstäni. Niinpä sain kutsun pullakahveille Kultarantaan. Tapaaminen huipentui siihen, kun presidentti halusi lopuksi esitellä Kultarannan puutarhan. Palasin myöhemmin puutarhaan muutamaksi päiväksi maalaamaan”, Toivonen muistelee. Nykyisin Toivonen ei enää juurikaan maalaa, ja eläkepäivät kuluvat muiden asioiden parissa. Muutama vuosi sitten Toivonen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja julkaisi lasten satukirjan. ”Jo 20 vuotta sitten päätin, että tekisin lapsille suunnatun, maalauksillani kuvitetun kirjan, joka sisältäisi sekä elämänoppia että hassuttelua. En saanut teokselle julkaisijaa, joten lopulta päätin julkaista sen itse”, Toivonen kertoo.
Matti Toivonen
Pelle-Oskari. Kertomuksia pienen pojan elämästä -kirjan päähenkilön Oskarin muotokuvaa varten Toivonen pyysi poikaansa malliksi. Myös Toivosen Sirkka-vaimo on toiminut mallina muutamille muotokuville. ”Vaimoni on kriitikkoni. Kysyn hänen mielipiteitään teoksistani, ja olemme käyneet yhdessä katsomassa taidenäyttelyitä. Kiinnostus taiteen tekemiseen on yhdistänyt meitä, ja olen todennut, että elämästä tulee jotenkin arkea ihmeellisempää, kun tekee taidetta”, Toivonen sanoo. Teksti: Enni Niemelä Kuvat: Enni Niemelä ja Matti ToivonenTurun Taiteilijaseuran 90. juhlavuoden ajan yhdistys esittelee yleisölle kuukausittain yhden taiteilijajäsenensä. Taiteilijaseuran harjoittelija Enni Niemelä haastatteli jäseniä vuoden 2013 aikana. Haastattelut julkaistaan joka kuukauden ensimmäinen tiistai Turun Taiteilijaseuran kotisivuilla ja Facebookissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)